Muumitarinoiden luoja, Tove Jansson, syntyi Helsingissä ja vietti suurimman osan elämästään pääkaupungissa, vaikkakin hän matkusti paljon ja myöhemmin jakoi aikansa kaupunki- ja saaristoelämän kesken. Saaristolaiselämään liittyi keskeisesti mökki, jonka Tove Jansson ja hänen kumppaninsa Tuulikki Pietilä olivat rakentaneet Klovharun saarelle. Tänään Tove Jansson lepää Helsingissä, Hietaniemen hautausmaalla, ja useilla paikoilla pääkaupungissamme on huomionarvoisia yhtymäkohtia Tove Janssoniin. Asunnot missä hän eli, ensin perheensä kanssa ja myöhemmin itsekseen, on merkitty muistolaatoin. Hänen vanhat koulurakennuksensa ovat edelleen olemassa, vaikkakin nykyisin museoina. Vuonna 2014 puisto Helsingissä nimettiin hänen mukaansa Tove Janssonin puistoksi.
Lumoutuneena Tove Janssonin elämäntarinasta ja hänen työstään, päätimme vierailla paikoissa, joissa hän usein oleili. Voisimme käydä useammassakin paikassa Suomessa, mutta aloitamme Helsingistä paikoista, jotka liittyvät häneen. Helsingin taidemuseon verkossa julkaisema The life path of Tove antoi suuntaa [1] kun lähdimme etsimään paikkoja. Joitain paikkoja jätimme väliin ja joitain lisäsimme tarkastettuamme internetin tietovarannon aiheesta. Jotkut paikoista liittyivät kirjallisuuteen ja taiteeseen perinteisessä mielessä ja jotkin eivät.
Joten näin kävi…
Aurinkoisena päivänä 6. kesäkuuta 2017 aloitimme Tove Jansson kävelyn Helsingissä. Aloitimme kävelyn Lallukan taiteilijakodilta [2] iltapäivällä. Tove Jansson eli täällä perheensä kanssa talon ensimmäisinä asukkaina, kun taiteilijakoti rakennettiin vuonna 1933. Talo on yhä käytössä ja asukkaiden asuttama joten meillä oli mahdollisuus vain katsoa ovea ja lukea oven viereen kiinnitetty esittelylaatta. Lallukan taiteilijakodin tarkoituksena on tarjota kuvataiteilijille, muusikoille ja näyttelijöille tila, jossa he voivat keskittyä luovaan työhön. 1930-luvulta alkaen, jolloin taiteilijakoti toivotti tervetulleeksi ensimmäiset asukkaansa, useat suomalaiset taiteilijat ovat asuneet taiteilijakodissa, mukaan lukien Tove Janssonin isän, Viktor Janssonin perhe. Janssonien perheessä asui taiteilijakodissa myös lemmikkiapina Poppolino ja myös kyyhkyt olivat tavallisia vieraita talossa ja pitivät seuraa taiteilijoille.
Lallukan sisäänkäynniltä suuntasimme kulkumme Hietaniemen hautausmaalle etsimään Tove Janssonin leposijaa. Kuljimme ympäri Hietaniemen hautausmaata etsien sitä paikoista, jotka eivät olleet lähelläkään ja kääntyen useasti väärään suuntaan kunnes kysyimme neuvoa työntekijöiltä. Kaksi vanhempaa miestä, jotka tapasimme matkalla olivat myös etsimässä paikkaa. Vihdoin löysimme oikean paikan vanhalta hautausmaalta. Tove Jansson lepää täällä yhdessä vanhempiensa ja veljensä Larsin kanssa. Vaikka kukkakimppuja ei paikalla näkynyt, pienten muumihahmojen rivi vartioi paikkaa pienen lyhdyn sisällä, todennäköisesti ihailijoiden sinne asettamina. Kun myöhemmin lähdimme hautausmaalta valtatielle päin keskusteltuamme pitkään muumitarinoiden hiljaisista merkityskasaumista, tien toiselta puolelta näkökenttäämme osui vasta-avattu Mumin Kaffe eli Muumikahvila osoitteessa Mechelininkatu 3. Lapsi- ja perheystävällinen paikka oli ikkunoista alkaen täynnä muumihahmoja ja Tove Janssonin kaunista muumikuvitusta. Ja aivan kuten kelle tahansa tavalliselle suomalaiselle, meille tarjoutui kahvilassa mahdollisuus nauttia teetä muumimukeista ja leivonnaisia muumiteemaisilta lautasilta. Lapsille kahvilassa on muumikirjoja luettavaksi ja puolapuita kiipeilyyn. Lemmikit ovat tervetulleita pitämään kahvilaan seuraa myös. Mechelininkadun Mumin Kaffe oli oikein mukava paikka nauttia kuppi kahvia tai teetä.
Mechelininkadun Mumin Kaffesta suuntasimme Helsingin keskustaan Tove Janssonin ateljeeseen Ullanlinnankadulle, joka oli Tovelle itselleen yksi kaikkein tärkeimmistä paikoista koko hänen elämänsä aikana. Taiteilijat pitävät omaa tilaa usein varsin tärkeänä – myös Virginia Woolf painotti aikanaan oman huoneen tärkeyttä naiskirjoittajille (Oma huone, 1929) ja Ullanlinnankadun ateljee epäilemättä oli juuri tämä Tove Janssonille. Kun puolen tunnin kävelyn jälkeen olimme miltei päässeet Toven ateljeelle saakka, kuljimme Designmuseon ohi. Sillä paikka sattui olemaan yksi Tove Janssonin vanhoista koulurakennuksista, päätimme piipahtaa siellä myös. Vaikka Designmuseon näytteilleasettelussa ei ollut mitään Tove Janssoniin liittyvää tuolloin, paikka näytti kiinnostavalta. Avulias museotyöntekijä infossa auttoi meitä Toven ateljeen löytämisen kanssa, joka sijaitsee viereisessä rakennuksessa.
Saavuttuamme oikeaan paikkaan totesimme, että talo oli jälleen asuinkäytössä ja ulko-ovi lukossa. Tarkastettuamme kuvat ateljeen sisätiloista viralliselta Tove Jansson-websivustolta päädyimme siihen, että Toven ateljee sijaitsi talon ylimmässä kerroksessa ja korkeaikkunainen huoneisto oli osa ateljeeta. Seisoessamme talon sisäänkäynnin edessä, tietolaatan vieressä johon oli veistetty Tove Janssonin kasvot (Viktor Janssonin veistoskäsialalla), herrasmies saapui ja saatuaan tietää syymme paikallaolollemme, hän päästi meidät sisään taloon. Matkustimme ylös vanhalla hissillä ja löysimme itsemme jälleen lukitun oven takaa – Toven ateljee ei ole avoin yleisölle ja vieraat voivat ihailla ateljeeta vain talon ulkopuolelta sekä ateljeen ulko-ovea. Kun pettyneinä lähdimme, käytimme vielä talon takaovea nähdäksemme sisäpihan. Kadulta näimme pienen osan Toven ateljeeta ulkoapäin, ateljee isoine ikkunoineen on mahdollista nähdä kun kurkottaa katseen katolle.
Kun jätimme Toven Ullanlinnankadun ateljeen taaksemme, menimme katsomaan hieman epätavanomaisempia paikkoja liittyen Tove Janssoniin. Janssonit olivat taiteilijaperhe: Toven äiti Signe Hammarsten-Jansson oli graafinen taiteilija ja hänen isänsä, Viktor Jansson, kuvanveistäjä. Viktor Janssonin veistoksia voi löytää eri paikoista Helsinkiä kuten myös muualta Suomesta. Useisiin Viktorin tekemiin veistoksiin Tove oli mallina lapsena ja teini-ikäisenä. Kuljimme pitkin Esplanadin puistoa, joista kaksi Viktor Janssonin veistämää patsasta sijaitsee. Lämmin ja aurinkoinen sää oli tuonut useita ihmisiä ulos, emmekä olleet yksin vapaa-aikaamme viettämässä. Veistokset oli alun perin tarkoitettu keskeiseksi elementeiksi pieniin lähteisiin: ensimmäinen (Nymfi, myös nimeltä Leikki II vuodelta 1940) on Esplanadin puistossa ja toinen (Merenneito vuodelta 1941) sijaitsee puiston läheisyydessä, Bensow-talon sisäpihalla. Viktor Janssonin Merenneito-veistos oli vaikea tunnistaa, sillä lähde ei toiminut tuona päivänä ja myös kasvillisuus oli vallannut sen. Molemmat veistokset olivat myös erikoisia: vaikka ne esittävät merenneitoja, veistosten muodot ovat epätavallisia verrattuna esimerkiksi läntiseen kuvaukseen merenneidoista pyrstöineen. Viktor Janssonin veistämillä merenneidoilla (tai tarkemmin nymfeillä) sen sijaan on jalat, jotka päättyvät eviin [3].
Seuraava pysähdyspaikkamme oli Stockmannin tavaratalo. Kesäaikaan Stockmannille oli järjestetty erityinen Muumiosasto, jotta turistien olisi helpompi löytää muumiaiheisia matkamuistoja hyllyistä ja koreista täynnä muumituotteita. Stockmannilla on myös oma Mumin Kaffe tavaratalon viidennessä kerroksessa. Vaikkakin kahvilassa tarjoillaan marenkia (mikä näyttää osalta muumin kehosta), se sijaitsee tavaratalon läpikulkuväylällä eikä tämän vuoksi ole aivan yhtä kotoisa kuin Mumin Kaffe, jossa kävimme aiemmin Töölössä.
Kävelyn päätteeksi ohitimme toisen Tove Janssonin vanhoista kouluista: rakennus on aikanaan ollut Suomen Taideyhdistyksen piirrustuskoulu ja nykyisin Ateneumin taidemuseo. Olimme liikkeellä liian myöhään mennäksemme sisään. Tove Janssonin elämäkerrassa Tove Jansson: Tee työtä ja rakasta (Tuula Karjalainen, 2013) mainitaan, että Tove Jansson ei erityisemmin pitänyt opinnoistaan Helsingissä. Tämän vuoksi olikin outoa kulkea hänen jalanjäljissään paikoissa, joista hän ei itse pitänyt.
Tässä kaikki tällä kertaa. Seuraavan kävelyn teimme joulukuussa, jolloin kävimme monissa muissa paikoissa Helsingissä. Jatka siis blogin lukijana!
Lisätietoa
1. Tove Janssoniin liittyviä paikkoja Helsingissä voi löytää myös täältä https://www.myhelsinki.fi/fi/näe-ja-koe/nähtävyydet/tove-janssonin-helsinki
2. Lallukka on ensimmäisiä Helsinkiin rakennettuja kokonaan funktionalistisia taloja. Taiteilijakodissa on 56 asuntoa, joista 24 kuvataiteilijoiden ateljeita. Lallukan taiteilija seura ja talon arkkitehtuuri, jossa yhteistä tilaa on paljon, korostaa asumisen yhteisöllisyyttä. Taiteilijakodin viimeisin remontti valmistui syksyllä 2016.
3. Näe ja koe upeat veistokset Tove Janssonista Helsingissä https://www.moomin.com/fi/blog/nae-ja-koe-upeat-veistokset-tove-janssonista-helsingissa/
コメント